Olen jo useampi vuosi sitten pohtinut oman blogin perustamista. Tässä se nyt olisi, alkutekijöissään, mutta tästä se lähtee. Miksi koen tarvetta kirjoittaa blogia? Ehkä siksi, että koen tarvetta kirjoittaa ylipäätään ja pelkästään itselleni olen kirjoittanut jo niin paljon, että miksi en myös jakaisi muille kirjoituksiani - josko joku niistä kiinnostuu.
En ajatellut ainakaan nyt alkuun keskittyä mihinkäään yhteen tai tiettyyn aihealueeseen. Katsotaan nouseeko jokin aihe tärkeämmäksi kuin muut. Pääasiassa tekstini luultavasti tulevat keskittymään luontoon ja siellä liikkumiseen, keräilyharrastukseeni, jonkin verran ehkä ruoanlaittoon, vaikka ruokablogia ei olekaan tarkoitus perustaa, Haluan myös tuoda ajatuksiani esiin hiukan syvällisemmin, sitä miten näen ja koen maailmaa ja sen eri puolia.
Tällä hetkellä elämäni on muutosvaiheessa, ollut jo yli vuoden. Olin sitä ennen 7 vuotta yrittäjänä, mutta erinäiset tapahtumat ja yleinen tilanne johtivat konkurssiin. Ehkä kirjoitan siitä enemmän myöhemmin, mutta konkurssiin tullessa olin aivan lopussa, stressaantunut ja väsynyt. Olin etääntynyt kauas siitä itsestäni, joka oikeasti koen olevani. Aluksi tuli suuri helpotuksen tunne, mutta sen jälkeen tyhjyys. Niin monta vuotta olin pitänyt palikoita ja itseäni kasassa ja äkkiä olinkin tilanteessa, jossa minun ei tarvinnut tehdä mitään jos en halunnut. Heti konkurssin jälkeen oli aivan selvää, että ihan ensin vain lepään.. Minusta ei olisi heti ollut antamaan yhteenkään työpaikkaan itsestäni läheskään sitä panosta, jonka olen tottunut työhön antamaan. Vasta jälkeenpäin olen todella alkanut tajuta, kuinka väsynyt tuolloin olin.
Nyt vuoden jälkeen voin paremmin, vaikka tunnenkin ne jäljet, jotka useamman vuoden stressi jätti minuun. Eikä stressi kokonaan ole helpottanut vieläkäään kun jokainen päivä on epätietoisuutta tulevasta ja talous kuralla. Koitamme avomieheni kanssa myydä asuntoa, jotta pääsisimme aloittamaan uuden elämän Tampereella. Vaikeaa tuntuu olevan asuntomarkkinoilla, mutta en voi kuin uskoa ja luottaa siihen, että pian muutoksia alkaa tapahtua ja sitten niitä tapahtuukin rytinällä. Toivottavasti hyviä sellaisia.
On pakko vain koittaa olla positiivisella mielellä ja yrittää nähdä elämässä ne hyvät ja kauniit asiat, sillä niitäkin on paljon. Usein ne vain tuppaavat jäädä ikävien asioiden varjoon.
Siinäpä yksi syy, miksi haluan kirjoittaa tätä blogia. En suinkaan siksi, että valittaisin niistä elämän kurjista puolista ja jäisin katkeruuteen kieriskelemään, vaan tuodakseni esiin hyviä, kauniita ja iloisia asioita. Niin pieniä kuin suurempiakin. Ja ilokseni olen huomannut vaikeimpinakin aikoina, että minulla kuitenkin kaikesta huolimatta (tai juuri sen takia) on kyky löytää niitä ilon ja valon pisaroita.
Siitäpä tulikin mieleeni tämä kappale... https://www.youtube.com/watch?v=khEjKL-ZTEo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti